Tämä viikko on ollut melko hauska! Pääsin osallistumaan valtakunnalliseen kulttuurikilpailuun, SAKUstars-tapahtumaan. Tapahtuma on avoin kaikille ammattiin opiskeleville ikään tai sukupuoleen katsomatta. Joitain viikkoja sitten huomasin koulumme sähköpostilistalle ilmestyneen viestin, jossa etsittiin halukkaita osallistujia reissulle Sastamalaan. Kyyti, majoitus ja ruoka maksettaisiin koulun puolelta.

Kilpakategorioita oli jos vaikka mitä: digikuvataidetta päivässä, ryhmälaulua, shakkia, piirustusta ja maalausta mallin mukaan, lausuntaa, lauluntekemistä ja laulua, tanssia, yhtyeet ja bändit, näytelmät, karaoke, runo tunnissa, bändisolisti, soolosoittimet, taidetta kahdessa tunnissa, ryhmä- ja duotanssit, rap-battle, kavalkadi .. Aivan siis kaikkea mitä keksiä vain voi. Ja nämä olivat siis livekisojen kategoriat. Ennakkosarjat sisälsivät muun muassa valokuvauksen, videot, grafiikat, animaatiot yms. hitaammin tuotettavat kilpa-aiheet.

Iskin silmäni kategoriaan ”digikuvataidetta päivässä”. Sehän voisi olla hauskaakin! Kilpailijalla olisi kuusi tuntia aikaa tuottaa taidetta digitaalisessa muodossa Photoshopin ja Illustratorin kera. Eli hitsinvitsi! Eikä homma siis maksa mitään, ja saisin vielä hupparinkin kaupan päälle? Pääsen Tampereelle kuvailemaan ja kisailemaan ihan muuten vain?

Count me in. Ilmoittauduin, ja yllytin koulutoveritakin vielä mukaan.

Vaan Sastamalapa ei ole Tampereella.

Noniin, tämänhän huomasin sitten vasta matkalla kisapaikalle. Olin nuorempana asunut muutaman vuoden Tampereella, ja olin mielessäni sekoittanut Tampereen kaupunginosan Tesoman Sastamalaan. Jotenkin mielikuvani oli, että kisat olisivat heti pian Pyynikinharjun takana. Tällöin keskustaan voisi vaikka kävellä kuvailemaan vapaahetkinä.

Vaan eipä tämä tosiaan näin ollutkaan. Sastamala on pienempi kylä suunnilleen puolimatkassa Tampereelta Poriin, reilun 40 minuutin junamatkan päässä. Että näin.

Perillä

Linja-automme rantautui vanhaan Sastamalalaiseen kestikievariin, Liekorantaan, maanantai-iltana kahdeksan paikkeilla. Kievari sijaitsee heti Sastamalan rautatieasemaa vastapäätä. Mukava paikka kaikkiaan, ja etenkin sänky ja ruoat olivat mahtavat! Mitäpä sitä majatalolta muuta voi vaatiakaan!

Kestikievarin yläaula

Illallisen jälkeen päätimme toverin kanssa hieman jaloitella, ja katsastaa kisa-alueen visuaalista tarjontaa seuraavan päivän koitosta varten. Kamerat olalle ja kylille!

Pimenevä ilta ja matkalla yllättänyt takatalvi laskivat lämpömittarin pakkasen puolelle. Kuollut kylä ei tarjonnut räntäsateessa ja tuulessa juuri mielenvirikettä, joten pohdimme epätoivoissamme, notta mitähän reissusta oikein tulee. Onneksemme hiljaisen pääkadun varrella loisti myös öinen majakka; Pub Dublin (instagramissa pubdublinsastamala)!

Tokihan sormia sopisi kotva lämmitellä, ja ehkäpä sieltä lohkeaisi jokunen hauska kuvakin! Tämä osoittautui loistavaksi päätökseksi. Jos jotain voi varauksetta Sastamalassa kehua, niin Pub Dublinia! Lämmin henkilökunta ja vieraillekin ystävälliset paikalliset siivittivät kellon vinhaan virtaan, ja kuvaussessio venyi muutamaksi tunniksi. Vaan tulipa napsittua! Pubi oli siitä hauska, että vaikka tilaa olisi ollut yllin kyllin, ja pöytiä olisi riittänyt valtavallekin väkimäärälle, kaikki istuivat mieluummin pienellä tiskillä niitä näitä rupatellen.

Kisapäivä

Kisapäiväkin oli hauska! Pitkä ilta toki vaati vanhalta veronsa, mutta Liekorannan mahtavan kattava aamiaispöytä herätti uupuneen soturin.

Kylmät ruoat ja leikkeet. Pieneen tilaan on ahdettu 4-tähden hotellin verran maukasta muroista vesimeloniin, jugurteista kananmuniin ja raejuustoon.
Lämpöisät maukkaat. Puuroa, mustaa makkaraa, pekonia, paistettuja munia, nakkeja, normimakkaraa, paistettuja tomaatteja, sellaista. Aivan ylivetoa parhautta olivat vasta uunista saapuneet lämpöisät sämpylät ja karjalanpiirakat.
Kahvinurkka. Nyrkin kokoiset muffinit vakuuttivat tosissaan <3

Urheasti astelimme aamutuimaan tehtävänantoa kohti. Digikuvataidetta päivässä taisi olla yksi suosituimpia lajeja, eivätkä kaikki kymmenet ja kymmenet halukkaat edes mahtuneet yhtä aikaa luokkatiloihin. Onneksi saimme itse paikkamme ja ohjeet ensimmäisten joukossa, eikä tässä tarvinnut pitkiä aikoja odotella.

Kilpailun aiheena olisi #sykkiväsydän. Tuon hashtagin ei tarvinnut tietenkään näkyä taiteessa, vaan ajatuksena oli tuoda pala nykyaikaa mukaan tuotokseen. Ehkä päivittäisen kiireemme, ohikiitävien hetkien tai muun tällaisen muodossa.

Lähdimme toteuttamaan taiteellista näkemystämme, joka olikin jo muodostunut, mutta joka päivän mittaan vain vahvistui ja vahvistui. Edeltävän illan kokemuksen perusteella tuo Pub Dublin, ja eittämättä baarit ja kapakat yleisestikin, ovat omalla tavallaan kylien sykkiviä sydämiä, joissa voi nähdä ja kokea elämän ilot ja surut. Napsimme kuvia sieltä sun täältä päivän mittaan, mutta lopulta päätimme lavastaa tällaisen kohtaamispaikan montaasin kilpailua varten.

Tuotokseni alla. Hieman oikean alakulman rajaus rupesi häiritsemään myöhemmin kilpatyön jätettyäni, mutta maito oli tuossa kohtaa jo maassa. Samoin nyt olisin käyttänyt oikean yläkulman surumielisestä partamiehestä ehkä toista kuvaa, jossa katse kohdistuukin kameraan. Vaan näitä asioita pitäisi miettiä tarkemmin jo hieman aiemmin. Voittoa ei tällä montaasilla herunut, mutta se ei kyllä yllättänyt nähtyäni kilpakumppanieni tuotoksia luokkahuoneessa loppueditointeja tehdessäni.

Erityisesti pidän omassa työssäni tuosta kuvien kehyksestä. Se oli hetken oivallus, jonka toteutukseen meni kolmisen sekuntia, kun sen vihdoin tajusin. Ensin rajasin kuvia viivoin, ja kuvien keskellä oli hetken huonosti piirretty sydänkin. Kehyksen oli kuitenkin oltava sydänviiva, ehdottomasti.

SAKUstars Helsingissä 2020!

SAKUstarsissa oli tapahtumaa jos jonkinlaista, mutta en itseasiassa juuri osallistunut oheisrientoihin. Tapahtuma itsessään oli suorastaan valtava! Valtaosa osallistujista oli kuitenkin huomattavasti aikuisopiskelijaa nuorempaa ikäluokkaa, joten annoin nuorison riekkua rauhassa minunkin puolestani.

Sen sijaan vietin seuraavan kisapäivän Tampereella katukuvausta, sekä Sastamalassa löytämääni kapakkakuvausta harjoittaen. Siitä seuraavassa tekstissä lisää.

SAKUstars järjestetään ensi vuonna Helsingin keskustassa huhtikuussa. Tällä kertaa pitää osallistua jo ennakkotehtäviinkin, sillä valokuvaus oli juuri ennakkotehtävissä omana kategorianaan. Nyt digikuvataiteeseen sisältyi esimerkiksi aivan alusta loppuun koneellakin tehdyt työt, eivätkä nuo minun sydänviivat taitaneet juuri vakuuttaa raatia digitaiteellisuudesta. 😉

Helsinki on myös eittämättä katukuvaajallekin virikerikkaampi ympäristö kuin Sastamalan loskaiset kadut.

Kiitos!

Tykkää, tägää, julista ja juhlista:
error