Heipä! Edellisestä päivityksestä on reilun viikon verran, ja voi pojat, kuinka aika näyttääkään rientävän kun on huisinhauskaa puuhaa. Kouluprojektit pitävät kiireisenä, ja edelleen korvien välissä on tunne, että tässä ollaan jonkin suuren äärellä. Ainakin mielekkään tekemisen!

No minkälaista projektia siellä nyt sitten muka on, ettei ehdi blogiaan päivittää?

Nojuu, tekosyitähän minä luettelen, mutta takana ovat jo perinteiset graafisen suunnittelun aloitustyöt: käyntikortti sekä CD-levyn kansi. Näitä meistä lienee kukin tehnyt oman osansa jo aivan puhtaasta mielenkiinnosta ja inspiraatiosta, mutta nyt työlle oli selkeät puitteet. Tämän lisäksi tänään valmistui ensimmäinen (todella aikaa vaatinut) taittotyöprojekti. Työn alla on lisäksi tanssipuolen opiskelijoiden kuvaamista heidän valmistautuessaan esitykseen kevättalvella. Jaaa tämän lisäksi olen buukannut itseni ja pari luokkatoveria kuvaamaan Pohjois-Karjalan tatuointifestivaaleja tulevana viikonloppuna. Nämäkin kuvat pitänee käsitellä ja toimittaa tilaajalle.

Ei huono viikko kaikkiaan.

Taittotyö / kuvakirja

Vaan voi että, kuinka tuo taittoprojekti muodostui upeaksi tehtäväksi! Työnä oli luoda 16-sivuinen kuvakirja, jossa käytetään ainoastaan omia valokuvia. Kuvia tuli olla vähintään 14. Ne eivät kuitenkaan saisi kaikki olla yhden sivun kokoisia, vaan ainakin joillain sivuilla tuli olla useampia kuvia mielekkäästi aseteltuna. Osan kuvista piti yltää marginaaliin saakka. Kirjalla piti olla myös yhtenäinen teema tai rakenne, ja kuvilla tuli olla myös kuvatekstejä. Sillain helppoa ja vapaata, eikö vain?

Vasta koulun aloittaneena, koulun koneelle pakotettuna sosiaalimediallisesti introverttina yksilönä pelkästään kuvakirjaan vaadittujen kuvien määrä sai kylmän hien pintaan. Googledrivelleni olen loppusyksystä ladannut muutamia kuvia, mutta olisiko yhdenkään teeman alla kuitenkaan tarpeeksi montaa tätä taittotyötä varten. Jos sivuja tulisi olla vähintään 16 (kannet mukaan lukien), jäisi täytettäviä sivuja 12 (kirjathan harvoin alkavat kannen kääntöpuolelta, vaan vasta sivulta kolme). No, tämä tarkoitti, että neljätoista kuvaa riittäisi ehkä sittenkin täyttämään vaaditun tehtävän. Lätkisin kokosivun kuvia sen 10 kpl, ja parille sivulle tai aukeamalle sitten parit hienosti asetellut hieman pienemmät kuvat sopivaan sykeröön.

Googledriven syövereistä löysin kuin löysinkin, aikani kaivettua, tarpeeksi monta kuvaa – saniaisista! Ei ehkä tarvitsisi lähteäkään kylmään märkään maailmaan kuvailemaan rekisterinumeroita tai luokkatovereiden silmämunia, kuten erään luokkalaisen kanssa aiheesta vitsailimme. Kuvat olivat suoraan .JPG-muodossa, enkä omannut yhtäkään raakakuvaa. No, tälle ei mitään tässä vaiheessa mahda (jollei halunnut lähteä pakkaseen kuvaamaan), joten let’s roll with this. Okei, teema on siis kunnossa. Rakenne uupuu. Kuinka saada saniaisista millään tavalla mielenkiintoisia? Itsehän toki rakastan näitä metsiemme viherpatjoja, mutta kuinka innostaa muutkin? Työ hieman takkusikin inspiraatiota odotellessa, ja pitkään käytännössä vain työstin kuvien kirjoa taittotyötä varten Photoshopilla. Hieman ”dodgea” sinne ja ”burnia” tänne, ”exposure” sopivaksi ja lopuksi kuvien pienennys Adoben InDesign-sovellusta varten.

Aliens in my garden

Kuvia työstäessäni pieni inspiraation välähdys vilkkui kuitenkin takaraivoni pohjukassa. Maanantai-iltapäivänä, pari sivua työstäneenä, olin jo varma, että tästä tulee SARJAkuvakirja. Tuohonkin sanaan sisältyvät sanat ”kuva”, sekä ”kirja”. Oikeastaan tekisin hieman pyydettyä enemmän, koska jos sanojen ”kuva”, sekä ”kirja” eteen ympätään vielä kolmas sana: ”sarja”, niin sehän on enemmän kuin pelkkä kuvakirja – eikö? Tehtävänanto täyttyisi. Samalla inspiraation tuike roihahti suorastaan liekkeihin. Valitsemistani kuvista kuitenkin löytyi nimittäin jotakuinkin koko saniaisen elinkaari. Lisäksi myöhään loppusyksyllä napatut kuvat kokoon kuivuneista saniaisista näyttäisivät hyvin, hyvin erilaisen kuvan tutusta vihreästä fraktaalihirviöstämme. Näistä saattaisi aikuisten oikeasti saada jotain jännää aikaan. Joten ei kun hommiin!

Alla on lopputulema. Älkää huoliko tarinasta tai rallienglannista sen tarkemmin, se oli ajatuksenvirtaa lennossa – kuluvan iltapäivän aikana. Idea oli kuitenkin kuvata tuo saniaisen elinkaari jotenkin .. eri tavalla.

EDIT: Hupsista

Kansikuvahan meinasi unohtua, joten se vielä. Olkaa hyvät:

Ja joo, vasemman alakulman, sekä oikea yläkulman viivat eivät ihan kohdilleen osu. Ovat suorastaan häiritsevästi liian lähellä kulmia, osumatta kuitenkaan. Vähän kuin se kuuluisa DVD-ikoni Office-sarjassa (tai elämässä yleensä). Deal with it. Deadline pukkasi päälle 🙂

Alun alkujaan myös kansikuvan piti olla täysin tyhjä, sillä materiaalia ei vain mielestäni ollut tarpeeksi edes tehtävänantoa varten. Vaan kekkasin, notta mikäpä estäisi asettamasta koko sarjista jo kanteenkin. Samalla tuli hieman harjoiteltua kuva-alojen asettamista viistoonkin.

Eh .. Siismitäätääon?! Kiva kyl, joo ..

Niin, en oikein osaa itsekään sanoa miksi tästä tykkään. Tarina on puutaheinää, mutta jotenkin se muodostuu vasta viimeisellä aukeamalla – mikä on ehkä hyvän sarjakuvan tarkoituskin. Kuvat ovat kivoja, mutta olisivatko yksinään niin hauskoja? Kuvien asettelu on hippasen amatööriä vielä, mutta tässä rajoitteena toimi myös kuvien koot, sekä allekirjoittaneen tunnepohjainen, summamutikas uudelleenkoonti (? Eh .. Onko tuo edes sana? ”Resize” antaa suomenkieliseksi vastineeksi ”muokkaa jonkin kokoa”).

Sen sijaan pidän ihan hitsisti puhekuplien asettelusta. Muutamallakaan silmäyksellä en sijoittaisi näitä tarinakuplia minnekään muualle. Ne soljuvat oikein, vievät tarinaa ja katsetta oikeaan suuntaan, ja ne on aseteltu miellyttävästi koko aukeamaa tarkastellessa.

Erityisesti henkilökohtaisesti pidän viimeisen aukeaman ”METAMORMPHOSIS!” -sivusta. Tämä ruutu muuttaa tarinan kuvakirjasta sarjakuvaksi. Se ei kuitenkaan ehkä riittäisi syyksi pitää tuosta ruudusta, mutta isoin kirjaimin, boldattuna ja kursivoituna kirjattu tarinan ”twisti” toteuttaa kaikki oivan sarjakuvan kliseet ja vaatimukset. Täydellinen ruutu. <3

Tykkää, tägää, julista ja juhlista:
error