Olen kevään mittaan väläytellyt sivulauseita tulevasta suuremmasta projektista, jossa yhdistyy koulun vaatima työssäoppimisjakso, sekä monimediallinen kokonaisuus voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle. Nyt tämä on käsillä ja lähdön hetki lähenee.

Paniikki kasvaa.

Viimeisen viikon aikana koin nimittäin yllätyksekseni pari orastavaa paniikkihäiriön poikasta valmistautuessani keikkaa varten. Näissä auttoi suorastaan johdatuksellinen jakso Jari Sarasvuon vetämissä monologeissa Ylellä, ja ainut lause joka jäi jaksosta päähän: ”mitä tekisin nyt, jos en pelkäisi”. Kotvan pohdittuani tulin tulokseen, että tätäpä juuri. Justiinsa tätä. Ensimmäinen kerta lienee vain se vaikein.

Vaan mistä oikein on kyse. No, aloitetaan aivan alusta kertauksenkin vuoksi.

Projekti FFNF

Tammikuussa vaimoni luki vanhasta Me Naisista tarinan toimittajasta, joka elämänsä murrosvaiheessa päätti ottaa vuorotteluvapaata ja toteuttaa unelmiaan. Yksi näistä unelmista oli vapaaehtoistyö luonnonsuojelun merkeissä, ja tuo toteutui Indonesian Borneossa orankien kuntoutuskeskuksessa avustaen. Viikot orankien parissa vaikuttivat vahvasti, ja tämä toimittaja päätti perustaa suomalaisen tytäryhdistyksen auttamaan näiden uhanalaisten kädellisten, ”viidakon oranssien miesten” ahdingossa.

Syntyi FFNF – Fans for Nature Finland.

Tämä pari vuotta vanha artikkeli vaikutti vaimoonikin joka päättikin välittömästi, että tässähän on kannatettava ajatus. Liityimme järjestöön, ja kysyimme vinkkiä ilmaisen vapaaehtoispaikan löytämiseksi. Useinhan nämä vapaaehtoistyöt ovat turistien rahastamista, ja esimerkiksi Etelä-Afrikan pingviinikolonioita avustamaan pääsee joillain tuhansilla euroilla. Tällaista emme ole koskaan suosineet, vaan mielikuvieni vapaaehtoistyö on maksutonta. Yhtälöön ei kuulu raha. Jos annan aikaani, en tahdo maksaa tästä mahdollisuudesta maailmanympärimatkan verran. Jos taas maksan tuhansia euroja reissusta, kuuluu siihen muutakin kuin yhteismajoitus, aamupuuro, ja kahdeksan tunnin työpäivät. Joku vetää noissa välistä, ja rankasti.

Vapaaehtoistyö Indonesiassa ei ole kuitenkaan alkanut vielä toimia FFNF:n kautta, ja se on nähtävästi melkoisten byrokraattisten kiemuroiden takana muutoinkin. Toivottavasti tilanne muuttuu tulevaisuudessa, mutta tällä erää ovi ei vielä auennut meille.

Vaan aihe on silti tärkeä, ja kysyin sähkökirjeenvaihdossamme mahdollisuutta suorittaa koulun vaatima työssäoppimisjakso jollakin tavoin järjestöä auttaen. Lähetin ehdotuksen oheen vielä graafisen suunnittelun tunnilla tekemäni verkkobannerin aihion, ikään kuin työnäytteeksi.

Alle 40Kbit verkkobanneri työnäytteenä saattaa avata joskus yllättäviä ovia

Ajantushan yllättävästi sopi kuin sopikin tälle FFNF:n perustajalle ja puheenjohtajalle, Johanna Elomaalle. Työsarkaakin olisi sen verran, että useammankin kurssin näyttötyö onnistuisi samaan syssyyn. Ei muuta kuin hommiin!

Olen jakanut projektit mielessäni kolmeen – neljään osaan. Ensimmäinen vaihe olisi rahankeruukampanjan tuottaminen jo olemassa olevan kuva-aineiston turvin. Suunnittelisin ja toteuttaisin kymmenkunta koskettavaa mainoslehtistä jaettavaksi sosiaalisessa mediassa. Mukana olisi maksuohjeet lahjoituksen tekemiseksi.

Toinen vaihe olisi järjestön verkkosivujen kasvojenkohotus. En ole varsinaista koodausta koskaan oppinut, mutta verkkosivujen tekeminen on nykyään järisyttävän helppoa. Monet hosting-palvelut antavat käyttöön jonkinlaisen kotisivukoneen, ja toisten palveluntarjoajien liikeidea perustuu täysin helppokäyttöiseen WYSIWYG (What You See Is What You Get)-editoriin. Viimeksimainituista on pakko mainita esimerkiksi Wix.com, jolla saa tuotettua uskomatonta jälkeä häkellyttävän helposti.

Kolmas vaihe on nyt käsillä, ja tämä on tuo unelmahermoani kutkuttava kohta, joka on aiheuttanut myös hetkittäistä ahdistusta. Se olisi itsenäinen reissu Borneoon tuottamaan lisää kuvamateriaalia tulevia kampanjoita varten.

Eli luontokuvaamaan viidakkoon. Ihan itte. Tekemään parasta mitä osaan nyt, kun valokuvauksen opintoja on takana .. ei yhtään. Muistanet, että varsinaisia valokuvauksen opintoja ei tässä kevään mittaan ole ollut. On ollut toki projektia jos jonkinlaista, mutta varsinaiset opinnot alkavat vasta syksyllä. Kevätlukukausi on pyhitetty graafisen suunnittelun opinnoille, ja muille pakollisille kursseille joilla on vähän tai ei lainkaan tekemistä valokuvauksen kanssa.

Neljännessä vaiheessa tulisi luoda reissussa kerätystä materiaalista uusi sosiaalisen median kampanja. 

VAIHE 1

Vaihe 1 alkoi maliskuussa. Johannan toiveena oli saada aikaan villin lännen wanted-lappujen tyylisiä ”kadonnut” -ilmoituksia. Sain ensimmäiset ehdotelmat ja sketsit kasaan melko ripeästi, jotka lähetinkin eteenpäin lisävaatimusten toivossa. Ensimmäiset modernin minimalistiset versiot tyydyttivät tekstien ja niiden sijoittelun osalta, mutta näihin kaivattiin vielä vanhemman oloista wanted-fonttia, sekä rustiikimpaa tunnelmaa tahroineen ja palamisjälkineen.

Ensimmäisiä vedoksia

Oppintunti nr 1: Kuinka saada aikaan rustiikkinen tunnelma. Tämän opiskeluun ja harjoitteluun vierähti oma kotvansa. Päätin lähestyä ongelmaa vaihe kerrallaan, ja saada ensin aikaan tuon rustiikkisen tunnelman. Tämähän onnistuisi, jos taustavärin sijaan käyttäisin esimerkiksi kuvaa vanhasta, kuluneesta paperista tekstien taustalla. Tekijänoikeusvapaan materiaalin hakemisen olenkin jo kattanut aiemmissa blogipostauksissani, ja jouduin nyt käyttämään näitä taikavoimia löytääkseni kuvan jota

a) saisi käyttää kaupalliseen tarkoitukseen ilman velvoitteita,

b) saisi muokata,

c) olisi sopivan värinen (oranssi, ruskea, beige),

d) olisi ehkä jo valmiiksi rustiikkinen tahroineen ja rispaantuneine reunoineen.

Löysin kolme kuvaa joita saattaisin käyttää. Yksikään ei ollut suoraan se mitä hain, mutta pienellä vaivalla pohjasta saattaisi saada vängän ja ilmeikkään. Valitsin mielestäni parhaan vaihtoehdon, ja ryhdyiin hommiin. Kuva oli sellaisenaan liian pieni kohtalaisen kookkaaseen pohjaan nähden; ainoastaan puolikkaan sivun kokoinen. Koska päähenkilöiden kuvat kuitenkin veisivät valtaosan sivun pinta-alasta, saattaisin voida käyttää samaa pohjaa kahdesti samalla sivulla. 

Seuraavaksi lähdin työstämään palaneita reunoja. Tässä löytämässäni, muuten täydellisessä tekstuurissa ei ollut lainkaan rispaantumaa reunoilla, joten ilman lisätoimenpiteitä viivasuorat reunat sotisivat ikävästi muuten ikääntynyttä ilmettä vastaan. Se tulisi korjata nyt polttamalla reunat kauttaaltaan hennosti, ja osin vahvemminkin.

Tässä jo hieman pidemmälle edennyt polttoa odottava versio. Pitkälti sama kuin alkuperäinen minimalistinen, mutta jo huomattavasti elävämpi. Vielä hieman liekitystä, ja todellinen wanted-posteri olisi valmis.

Entä kuinka tämä sitten onnistuu!? No, aika helposti, lopulta: nyt tuli löytää uusi tekijänoikeusvapaa kuva, mutta palaneesta paperista. Työtä helpottaisi, jos paperi olisi vielä väriltäänkin edellisen kaltainen. Sopivan kuvan löydyttyä leikkelin palaneen paperin reunoista passelit kohdat, jotka tulisin myöhemmin työstämään näkyviin maskaamalla palaneet reunat esiin Photoshopissa.

Poltetut reunat lätkäistään Photoshopissa poltettavan kuvan tason alle, ja himotellaan sitä hiljalleen maskin avulla esiin.

Huomioita: Rahankeruulakiin kannattaa tutustua ajoissa, jotta turhalta työltä vältyttäisiin. Lakiimme on määrätty yksityiskohtaiset tiedot, jotka tulee näkyä jokaisessa raha-anomuksessa, jossa annetaan ohjeet rahan toimittamiseksi saajalle. Eli jos ilmaiset tällaisella mainoksella tilinumeron jolle lahjoituksen voi maksaa, joudut ilmoittamaan samalla rahankeruulain määräämät lisätiedot. Toinen vaihtoehto olisi tehdä mainoksesta klikattava banneri, joka ohjaisi järjestön verkkosivulle, jossa lain määräämät lisätiedot ilmoitettaisiin maksuohjeiden ohessa. Näissä mainoksissa haluttiin maksuohjeiden näkyvän, joten lain vaatimat lisätiedot tuli lisätä. Pahaksi onnekseni olin ehtinyt jo työstää ”poltetut versiot” loppuun saakka, joten jouduin aloittamaan uudelleen muutaman vaaksan verran takamatkalta. 

Tässä kohden töihin tulikin parin viikon hiljainen hetki, jotka käytin verkkomarkkinointia opiskellen ja ihan vain koulua käyden. Rahankeruulupa saapui nimittäin vasta 15.4., ja tässä luvassa olisi pitkä liuta oleellista tietoa, jotka tulisi ehdottomasti ympätä mainoksiin mukaan.

Odotus kuitenkin aina palkitaan, ja lopulta sain viimeistellyt versiot eteenpäin. Valistunut lukija saattaa myös ihailla yksinkertaista luomaani logoa, joka on nähtävästi nyt päätynyt epävirallisesti järjestön viralliseksi logoksi. Tekstiähän tuo vain on, mutta hyvästä syystä: en keksinyt keinoa, jolla tarkkakin graafinen tuotos siirtyisi Adoben ohjelmien välillä suttaantumatta. Fontit vaikuttivat olevan ainoa graafinen elementti joka siirtyy muodosta toiseen häiriöttä. Tässä näyttäisi tutkittavaa riittävän vielä siis tulevaisuuteenkin, mutta tällä erää asia ratkaistiin helpomman kautta: logo rakentuu vain tekstistä.



Yllä skaalautuva, kauniina pysyvä logo, ja alla valmiit poltetut posterit

VAIHE 2:

Projektin toinen vaihe oli itselleni toistaiseksi vierain; verkkosivujen rakentaminen / sivujen kasvojenkohotus.  Sivut olivat jo olemassa, mutta ne oli tuotettu vuosia sitten hostingpalvelun vanhentuneella kotisivukoneella.

Sisältö oli kuitenkin jo olemassa, joten sisällöntuotantoa ei tarvinnut sen kummemin harjoittaa. Tekstien liittäminen uudellekaan sivulle ei olisi kamalan työn takana.

Tein ensin harjoitteluversion mainostamallani Wixillä. Tätä työtä en nyt tehnyt loppuun saakka, vaan käytännössä vain etusivun alkua sekä värimaailman. Välitin linkin työversiosta eteenpäin, ja jäin odottamaan vahvistusta ja jatkokäskyä.

Sivut tyydyttivät, mutta koska nykyinen sivusto on toisella palveluntarjoajalla, olisi niiden siirtäminen wixin palvelimelle vaatinut vielä hieman työtä. Wix ei myöskään ole palveluntarjoajista se halvin; nykyinen ylläpito maksoi alle puolet Wixin hinnoista. Vaikka Wixillä saa helposti kaunista, hinnoittelivat he itsensä nyt ulos tästä kilvasta.

Työstäisin kasvojenkohotuksen tuolla vanhentuneella kotisivukoneella, jota ei oltu kehitetty enää aikoihin.

Se näkyi myös teemojen ja muokkaamisvaihtoehtojen puutteena. Reilu kymmenkunta erilaista ”muinaista” teemaa vuosituhannen alkupuolelta, lähdekoodin muokkaamisen mahdottomuus, sekä sivun rakenteen päivittämisen mahdottomuus antoivat oman makoisan haasteensa touhuun. Hostingpalvelun kotisivukone on helppoon tottuneelle kovin työläs ja vaikeaselkoinen. Kotisivukonetta harjoitellessa menikin oma aikansa, mutta lopulta pääsin käsiksi itse toimeen.

Teemavaihtoehdot pakottivat pitämään sivujen rakenteen ennallaan, mutta ulkoasun suhteen saattaisin kuin saattaisinkin voida auttaa. Etusivun kuva päivittyi tänä vuonna menehtyneen Singlen lähikuvaan, värimaailma päivittyi täysin, ja mobiilisti ajattelevana ymppäsin luomani logon heti ensimmäiseksi. Tämä muutos oli mielestäni hyvin perusteltu; asiakkaan saapuessa sivulle kännykällä vaikkapa Facebookin kautta, olisi hyvä että ensimmäisenä kerrotaan minne oikein ollaan tultu. Teoriassahan ihmiset kyllä tietävät missä oikein surffailevat, mutta käytännöstä en ole aivan vakuuttunut.

Nyt logo rävähtää puolen ruudun kokoisena kännykän näyttöön heti sivujen avauduttua, ja toisen puolen täyttää Singlen kaihoisa katse. Tietokoneversiossa logo toimii kruununa Singlelle.

Verkkosivujen vanha versio
Verkkosivujen päivitetty versio

Sivujen kuvitus tuli myös käydä kauttaaltaan läpi. Pidin kuvat toki ennallaan, kuten muunkin sisällön, mutta näiden tiedostokoko pieneni kymmenesosaan. Sivujen kuvia ei oltu käsitelty lainkaan, joten kuvien tiedostokoko vaihteli 500Kbit ja 7Mbit välillä. Eihän tuota välttämättä nopealla yhteydellä selatessa huomannut, mutta sivujen ylläpitäjälle kaistan käyttö on yksi suurimmista kulueristä, kun liikennettä alkaa kertyä.

Kun ihminen tulee verkkosivulle ja sivusto lataa esillä olevat kuvat näytille, kulkee dataa juuri niin paljon kuin sivujen kuvat vaativat. Jos kuva on tiedostokooltaan 7Mbit, kulkee palvelimen ja lukijan välillä dataa 7Mbit. Sivujen omistaja sitten maksaa tästä palvelimen ja asiakkaan välillä siirtyvästä datasta palvelimen ylläpitäjälle.

Hinnoittelu sidotaan usein palvelupaketteihin: tällä ja tällä palvelupaketilla voi sivustolla liikuttaa 1Gbit verran dataa, tällä kalliimmalla palvelupaketilla tietoa voi liikuttaa jopa 5 Gbit, ja tuolla suuryrityksille tarkoitetulla (kalliilla!) paketilla voi tietoa siirtää jo rajattomasti.

Yksi helpoimpia keinoja rajoittaa siirtyvän datan määrää, on muokata sivustolla näytettävät kuvat kooltaan pienemmäksi. Ja tarkoitan siis ihan konkreettisesti pienemmäksi. FFNF:n sivuilla oli lukuisia kuvia, jotka olivat pinta-alaltaan pieniä, mutta tarkempi syyni osoitti, että ne pienennettiin näyttöä varten. Tiedoston koko oli kuitenkin alkuperäisen kuvan koko. Mittasuhteet 4000 x 4000 pix. Tiedostokoko 7Mbit. Ruudulla näkyvä kuva-ala oli kuitenkin ainoastaan 300 x 300 pikseliä. Tiedostokoko kuitenkin 7Mbit.

Pienentämällä kuvan 4000 x 4000 pikselistä 300 x 300 pikseliin, ja kiristämällä hieman JPG-kompressiota kuvan laadun kustannuksella, saadaan kuvan tiedostokooksi 7Mbit sijaan noin 100Kbit. Kuva näyttää edelleen aivan yhtä hienolta asiakkaan ruudulla, mutta et joudu maksamaan kuin murto-osan sen siirtoon käytettävästä kaistasta. Näin ollen, jos sinulla on halpa palvelupaketti, voit näyttää sivusi kuukauden mittaan moninkertaiselle yleisölle joutumatta kuitenkaan päivittämään palvelupakettia kalliimpaan.

VAIHE 3

Nyt on aluillaan projektin vaihe 3. Ylihuomenna lähtee lento kohti Indonesiaa ja Borneon sademetsää. Tästä vaiheesta kuulette varmasti vielä enemmän myöhemmin, mutta täkynä sen verran, että nyt JÄNNITTÄÄ. En ole ennen matkustanut näin kevyesti, ja matka on kuitenkin kolmen viikon rutistus keskellä ei-mitään. Joudumme nopeiden välilaskujemme vuoksi matkustamaan ainoastaan käsimatkatavaroilla, joille on varattu 6kg / naama. Onneksi vaimoni lyöttäytyi matkaan mukaan, sillä pelkkä kameratarvikkeet ja tietokone vievät omasta kuormasta 6,2kg. Näin ollen saamme kumpikin mukaan 3kg edestä muuta tarpeellista tavaraa. Kuten kalsareita.

Vasta tänään sain myös orankien kuntoutuskeskuksen vaatiman lääkärintodistuksen siitä, ettei keuhkoistani löydy jälkiä tuberkuloosista, tai verestäni hepatiittiviruksia. Pari päivää sitten sain kuulla, että tarvitsisivat näiden lisäksi myös todistuksen HIV:istä ja herpeksestä. Enää ei ehdi. Näillä mennään mitä on saatu, ja toivotaan, että pääsen edes sen verran lähelle, että saisin joitain auttavia kuvia.

Pitäkää peukkuja, että päästävät edes koko keskuksen alueelle. Vaan tällaiset pienet haasteet ovat pyörineet mielessä nyt muutamien viimepäivien ajan. Tiedän kyllä, että kaikki tulee menemään oikeasti ihan hienosti, mutta joskus vain jännittää. Ja ahdistaa.

Vaan mitäpä tekisin, jos en olisi peloissani.

Niinpä. Mitäpä muuta.

Stay tuned!

Tykkää, tägää, julista ja juhlista:
error