Heipä taas! Nyt vihdoin ovat tatskafestarin järjestäjät saaneet kuvansa molemmilta kuvaajilta, ja olipa siinä hommaa kerrakseen! Kuvia käytiin läpi hippasta reilun viikon verran ja pientä hienosäätöä valtaosa vaatikin. Muutamasta kuvasta pidin välittömästi jo kuvaushetkellä, osasta vasta kotona. Osa näistä kuvaushetkellä ’täydellisistä’ kuvista osoittautuivatkin kotona sitten tavalla tai toisella pilallisiksi. Valtaosa, itseasiassa. Vaan tämähän vain kertoo, että opittavaa vielä on. Kalustoakin tekisi toki mieleni syyttää, mutta aina tällaisen tunteen iskiessä koitan muistaa mitä isot pojat internetissä kertoivat: ”jokainen ihailemasi valokuvaajalegenda on työskennellyt huonommalla kameralla, kuin mikä on nyt käsissäsi.”

Ja tottahan tuo on. Valokuvaaminen on helpompaa kuin koskaan, ja kuvien kehittäminen sekä jälkityöstö erityisesti. Erityisesti kehittäminen sekä jälkityö. Lukioaikoina pimiössäkin töitä ja editointeja tehneenä tuo kuvan kehittäminen nappia painamalla on hippasta hieno juttu!

Todennäköisesti matkapuhelimessasikin on parempi kamera kuin männävuosien ammattilaiset osasivat koskaan kuvitellakaan. Tällä teemalla alla on vielä linkki tänään näkemääni youtube-videoon, jossa taitava valokuvaaja tuottaa uskomattomia kuvia lasten lelukameralla. Ei kalustoa siis vain voi syyttää. Taito tulee jostain muualta, ja tätä matkaa nyt seuraatte. Pitäkäähän peukkuja! Vaan se video:

Disclaimer: yllä oleva video ei ole omani, suora linkki itse videoon: https://youtu.be/YVOD1O5lquI. Videon tekijät julkaisevat materiaalia nimellä DigitalRev TV

Näitä videoita löydätte enemmänkin youtuben hakusanoilla ”pro photographer cheap camera challenge”, tai videon alla olevista linkeistä. Tarkoituksena tekijöillä on siis antaa alan huipuille käteen huonoin mahdollinen kamera minkä vain ovat onnistuneet sillä erää löytämään, ja antaa toisen mennä villiksi. Kyse ei ole niinkään siitä montako megapikseliä saat laitteestasi irti, millainen kenno tässä on, tai voiko ISO-asetuksia tai aukkoa edes muuttaa. Se kuvan kauneus tulee jostain muualta. Ehkä kohteen antautumisesta kuvalle, ehkä vain mielenkiintoisen hetken havaitseminen katuvilinässä. Ehkä siitä rohkeudesta ottaa kuva toisesta ihmisestä..

Ihmisen kuvaaminen

Ihmisen valokuvaaminen on yllättävän intiimiä, ikään kuin kiellettyä touhua. Toinen on täysin armoillasi ja toivot, että lopputulema miellyttää teitä molempia. Nostan hattua kaikille Tattoofestin kuviin rohjenneille, sillä eipä sekään ole itsestäänselvä asia. Yllättävästi kyllä kaikki sallivat kuvaamisen.

Auton lähestyessa festivaalia ja Hotelli Nurmeshovia pieni kauhu alkoi kuitenkin nousta pintaan. ”Mitä ne sanoo”, ”entä jos ne räjähtää”, ”jos ne ei haluakaan kuvaan”, ”entä jos kuvista tulee aivan paskoja..”

Niin. Kaikenlaisia mietteitä.

En ollut koskaan kuvannut yleisötapahtumassa, enkä edes kaduilla. Ainoat henkilöistä ottamani kuvat ovat olleet perheestäni, poislukien satunnainen kuvauspyyntö jossain turistikohteen nähtävyyden edessä, vieraan ihmisen kännykkäkameralla. Olen nähnyt tatuointeja, sekä televisiosta kuinka niitä oikein tehdään, mutta muutoin tilanne oli itselleni täysin uusi kaikin puolin. Tietty mielikuva minulla oli kompositiosta jonka halusin ottaa, mutta muuten tilaisuuteen asteltiin avoimin mielin sekä kauhusta sekaisin olevin vatsoin.

Vaan vitsi! Sehän oli hauskaa, inspiroivaa, sekä käsittämättömän raskasta! Perjantai-illan session jälkeen kotia kohden ajellessani huomasin olevani täysin puhki. En ollut arvannut, että valokuvaaminen, tuo lystikäs harrastus, voisi ikinä koskaan olla fyysisesti raskasta! Vaan kyllä vain oli. Ehkä se oli tuo kaiken ympärillä olevan vilinän heltymätön tarkkailu, mutta sekä mieli että ruumis tunsi tehneensä töitä kotiin päästyämme. Kroppa kiukutteli kameran kantamisesta ja päässä humisi kumiseva tuuli.

Toki kotiinpaluu tapahtui vasta neljän jälkeen aamuyöstä, joka tämäkin saattoi vaikuttaa yleiseen habitukseen. Kaikkensa antaneena saattoi nukahtaa muutamaksi tunniksi, ennen kuin homma piti toistaa vielä lauantain osalta.

Justiinsa parasta!

Älä sössötä, näytä ne kuvat!

Selvä, kun näin kauniisti pyysit. 🙂 Artikelin lopussa olevasta galleriasta löytyy näytteitä muutamasta mielestäni onnistuneimmasta otoksesta. Käsiteltyjä kuvia lähetin tilaisuuden järjestäjälle miltei 300, joten aivan kaikkea en vaan pysty jakamaan kanssanne. Räpsyjä tuli viikonlopun mittaan reilu tuhatkunta kummaltakin kuvaajalta, mutta kuten mainittu, valtaosa pelkkää kuraa. Nostan pari kuvaa nyt artikkeliinkin näytille, olkaapa hyvät:

Kuva on myös kirjoituksen artikkelikuva. Se on itse asiassa pieni pala suurempaa kuvaa, mutta mikrofonien risteyksessä oleva Häät ja Hautajaiset -bändin kitaristin varjo luo tähän äärimmäisen hämyisän tunnelman. Mikit ja vahvarit kertovat kuvan aiheen, mutta solisti ikään kuin on – ja ei ole kuvassa. Kompositio muutoinkin miellyttävä. Sopisi jonkin bändin muistolevyn kansikuvaksi. 😛

Niskatatuointia vääntävä Pinky Inkyn Niko Parviainen oli perjantai-illan ihastuksen kohde meille kuvaajille. Hyvässä tilassa, hieman muista erillään ja upealla kontrastilla ympäröity tatuointipiste pakotti palaamaan uudelleen ja uudelleen. Kuvia Nikosta työn touhussa näin ollen lisää galleriassa.

Kuvaajalle nimettömäksi jäänyt, jopa kahden yhtäaikaisen piikkauksen alla ollut tribaalitatskamies oli toinen useasti ikuistettu perjantai-illan kohokohta.


Pinky Inkyn Niko suunnittelemassa seuraavaa taideteosta


Perjantai-illan tatuointikilpailuiden tuomaristo koolla pohtimassa yhtä illan voittajista.

Ja näin. Alla muutama kuva lisää ilman sen tarkempaa selittelyä. Kuvia saattaa tulla myöhemmin lisääkin, joten seurailkaa tilannetta. Kaikki kuvat on kuvattu Sony a3000-kameralla ja 18-55mm F3.5-5.6 OSS -kittilinssillä.

Kiitos paitsi teille lukijoille, tällä kertaa myös North Karelia Tattoofest 2019 -järjestäjille. Ensi vuonna uudelleen! 🙂


Tykkää, tägää, julista ja juhlista:
error