Maaliskuu, ainakin näin Pohjois-Karjalassa, on synkkää, vetistä ja rumaa. Kun olet koiran kanssa kulkenut ne samat polut, sama kamera olalla, jo kymmenet ellet jo sadat kerrat, alkavat mielenkiintoiset risut ja mutkat olla ikään kuin nähty juttu.

Jos vielä asut seudulla, jonne bussit vaeltavat vain pari kertaa päivässä, ja jossa kylän tapahtumat koostuvat S- ja K-Markettien parkkipaikan mopoautojen kokoontumisajoista, voi kuvauskohteiden löytäminen olla työn alla. Toki näiltä mopoautoilijoilta voi käydä kysymässä, josko haluaisivat ryhtyä malleiksi, mutta tässä on hyvin todellisena vaarana tietynkaltaisen maineen saaminen.

Jos maaliskuun harmaassa tihkusateessa rääkkyvät variksetkin olet jo nimennyt, ja tunnistat nämä äänen kuulaasta soinnista, voi visuaalista iloittelua kaipaavalla olla pienimuotoinen ongelma. Luonto ei ole vielä herännyt, ja lumen vivahteet vaihtelevat ruskeasta keltaiseen riippuen milloin edellinen hauva on käynyt merkkaamassa reviiriään – ja kummasta päästä.

Tirppadirppanen

Mitä tällöin voi tehdä? Hakea purkitettua onnea joko Pirkan tai Rainbown tölkissä, ja odottaa heräävää luontoa?

Joskus kuvaaminen ei vain tunnu kameran kantamisen vaivan arvoiselta. Tiedät jo etukäteen, että tuo synkistelevä luonto ei ainakaan tule tarjoamaan mitään mieltä ylentävää.

No, tilanteeseen on monia ratkaisuja. Alla on muutama hyväksi todettu idea ihan jokapäiväisestä elämästä.

Kuusi vinkkiä luovuuteen

1.

Joskus kuvaaminen ei tosiaan vain kannata! Jos tunnet jo etukäteen, että tästä mitään tule, niin kameran voi joskus jättää hyvillä mielin kotiinkin. Jos sataa ja vituttaa muutenkin, niin vapaapäivä luovuudesta voi olla silloin tällöin hyvästä. Tee tämä kuitenkin tietoisesti, äläkä jätä kameraa kotiin liian usein. Tietänet sen tunteen, kun se ei olekaan saatavilla ja se vuosisadan näpsy jäikin ottamatta.

Kyse voi nimittäin olla kuvaamiseen väsymisestä. Jos tunnet ottaneesi kuvan jo jokaisesta lähiseudun kepistä ja kippurasta, ja naapurin Vilma ja Matti vaihtavat kadun puolta nähdessään ”sen sekaisin menneen pojan” taas kameransa kanssa, voi päivän parin tauko olla paikallaan ja ansaittu.

Parin päivän tauon jälkeen aurinkokin saattaa pilkistää jo pilven takaa ja huomaat uusien risujen pilkistävän sulavan lumen alta. Ehkä naapuriin muuttaa uusi naama kuvattavaksi, tai keksit epähyypiömäisen tavan lähestyä marketin mopoautoilijoita kuvaideasi kanssa. Mainekin saattaa palautua, kun tervehdit Vilmaa ja Mattia silmiin katsoen, etkä telelinssisi takaa ”salaa”.

2.

Kotona löytyy usein kuvattavaa paljonkin. Se vain ei välttämättä ole vielä kuvattavassa muodossa. Oletko marittamassa tavaraa pois kaapeista, etkä vielä tiedä kuinka pääsisit rojusta eroon? Tori.fi ja huuto.net auttavat varmasti, mutta myyviin kuviin saat tuhlattua elämäsi kallisarvoisia minuutteja enemmän kuin lopulta ehkä tahtoisitkaan.

Kokeile siis lavastaa myyviä kuvia! Tai lavastettuja kuvia ylipäänsä! Avaa vaikkapa shutterstock-tili ja tee muutama stokkikuva myyntiin. Saatat tienata muutaman sentin siinä ohella, vaikka mitään myytävää tavaraa ei olisikaan.

Pitäisikö päästä eroon vanhasta Monopoli-pelistä? Sen sijaan että nappaisit kuvan laatikosta ja sisällöstä (kaikki tallella!), asettele peli ikään kuin peli olisi kesken. Nappaa jännittävä lavastettu kuva jossa nappula on kaadettu Erottajan hotellin eteen. Näytä kujanjuoksutilanne nappulan näkökulmasta, kun edessä avautuvalla suoralla on täyteen rakennettu rivi hotelleja. Pelinappulat eivät vastustele kuten naapurin Vilma ja Matti, ja saatat saada napattua Monopolin sielun kennolle. Saanet pelin myytyä siellä Torissa, ja samalla ehkä muutaman sentin Shutterstockistakin.

Lavastuksen kanssa voi homma lähteä käsistä aivan uudella tavalla. Leivinpaperirullia ja joogamattoja taustaksi levitellessäsi tunnet jälleen LUOVASI jotain. Et enää näpsi kuvia, vaan toden teolla luot jotain. Se korsi ojanposkessa on luonnon antamaa, josta osaat kyllä ottaa nätin kuvan, mutta osaatko TEHDÄ sellaisen? Tässäpä haaste. Älä unohda valaistusta! Legolinnan valtauskuva dramaattisine valaistuksineen voi olla varttuneempienkin lasten kanssa hetki jonka kaikki muistatte aina!

Hauvapelaaja on osunut Erottajalle asetettuun ansaan

Vaikka tarkoitus olisi ainoastaan myydä tämä tietty esine, etkä välttämättä pyydä siitä senttejä enempää ­- jonka vuoksi et halua tuhlata tähän aikaa – niin muista kuitenkin aina; ”aika jonka tuhlaamisesta nautit, ei ole tuhlattua aikaa”.

3.

Katso pari motivoivaa youtube-videota! Voin taata, että esimerkiksi DigitalRevTV:n ”pro photographer cheap camera challenge” -kanava saa hehkun jälleen poskillesi ja kaivat pian uuden Sonysi sijaan lastesi lelukameroita vakavaa tutkimusta varten. Tuo on yksi inspiroivimpia tubekanavia ikinä koskaan, mutta muitakin löytyy. Go wild, but with purpose.

Kirjoitushetkellä kanavalla on tarjolla 32 videota, jossa ammattikuvaajat saavat käsiinsä mitä oudoimpia työkaluja, joiden avulla tulisi suorittaa annettu kuvaustehtävä

4.

Avaa vanha kuvakokoelmasi, ja käännä kuvat ylösalaisin, peilikuvaksi, peilikuvaksi ja ylösalaisin. Vääntele ja kääntele kuvia. Jo ottamistasi kuvista löytyy takuuvarmasti upea löytämätön, yllättävä otos, joka sopisi vaikka seinällekin. Alla oleva kuva; ”Shake it, baby!” on nimenomaan tällainen tuotos. Fikkarin ja lumen avulla luotu muoto sai ylösalaisin käännettynä yllättävän muodon peppuaan heiluttavana risuna.

”Shake it, baby!”

”Hiiri” on samalta fikkarimetsäkeikalta toinen mieltä ylentävä, käännetty otos.

”Hiiri”

Yllä oleva onnistuu Windowsin kuvankatseluohjelmallakin, mutta jos omaat vielä ohjelmiston, jolla voit ns. ”cropata”, eli rajata kuvia, löydät näitä takuuvarmasti.

Tatskafestarikeikan yksi lempikuvistani on rajattu pieni otos paaaljon suuremmasta teoksesta. Tällä tavoin rajattuna suurempi, elävä otos sai uuden sielun ikään kuin minkä tahansa bändin muistolevyn kansikuvana. Kolmen valonlähteen muodostama kolmio (kolmiyhteys), keskellä mikkien muodostama risteys (risti), taustaseinällä varjo ”edesmenneen” muistoksi, ja etualan vahvistimet kertomaan edesmenneen ammatista .. What’s not to like.

”In Memoriam”

5.

Lähde illalla metsään parin taskulampun kanssa. Valokuvaus on valolla leikkimistä, ja pimenevässä talvi-illassa eriväriset fikkarit ja eri suunnista kimpoileva valo saa aikaan jännittäviä uusia muotoja joita ei tullut edes ajatelleeksi. Eihän näistä välttämättä mitään kaunista lopulta tule, mutta ainakin valolavastelu on ylettömän hauskaa puuhaa! Tämä vinkki on takuuvarma yllättäjä, joka saa innostumaan valokuvaamisesta siinäkin kevättalven vaiheessa, kun mikään muu ei jaksa enää kiinnostaa.

Taskulampun valo luo ikään kuin lumisen luolan
Värit, valot, muodot – löydät näitä uudelleen ja eri tavalla
Ei välttämättä mitään erityislaatuista, mutta öisen metsän risut muuttavat väriään vähällä vaivalla.

6.

Yksi tapa innostua, ja ylipäänsä harjoitella valokuvaamista, on kirjoittaa lapuille ensin värejä, ja sitten muotoja – tai ehkä jotain abstraktimpaa. Kenties tunteita. Laita laput hattuihin, ja nosta hatusta lappu kerrallaan. Lopuksi vielä kamera käteen ja toteuttamaan lapuilla annetut ”tehtävät”. Nostettuasi vihreän kolmion tai keltaisen vihan, olet varmasti ymmälläsi. Kuinka ihmeessä tuollaiset saisi talletettua kennolle.

Siinäpä se. Nyt olet ymmälläsi. Et enää vastahakoinen, ahdistunut ja varma, ettei tuolla ole mitään kuvattavaa. Toteamus on muuttunut mielessäsi kysymykseksi: ”ei ole mitään kuvattavaa” -> ”kuinka hitossa toteutan tämän..” Nyt mielesi on avoin haasteelle varman tiedon sijaan.

Yllä on nyt muutama hyväksi havaittu keino, jotka auttavat jaksamaan kantaa sitä kameraa. En yllytä kantamaan sitä ihan vain pelkästään kauniiden kuvien vuoksi, vaan pikemminkin tietyn holtittoman luovuuden vuoksi. Kevät on monille ihmisille masentavaa aikaa, mutta ripaus itsensä unohtamista hulluttelevaan flowhun helpottaa oloja varmasti.

Voimia!

Tykkää, tägää, julista ja juhlista:
error