Valokuvista puhuttaessa on vaikea välttää kuulemasta termiä boke tai bokeh. Korjataanpa kuitenkin tuo kirjoitusasu näin hetimmiten ensimmäiseksi, kumpaakin versiota nimittäin näkee. Kuten usein on japanilaisten tai yleensäkin itämaisten termien kanssa, kirjoitusasuissa on pientä vaihtelua. Pienen selvittelyn johtopäätöksenä osaan nyt valistaa, että oikea kirjoitusasu lienee kuitenkin ”boke”. Sana kyllä lausutaan ”bo-keh”, joten aivan hakoteillä ei tässä olla, kirjoitit sen kuinka vain. Ja kuten sanottu, kumpaakin termiä näkee viljeltävän, joten jos etsit kuvia kauniilla bokella, käytä rohkeasti molempia hakusanoja. Mutta jatkossa tiedät itse kirjoittaa tämän oikein. Näin. Tärkein on alta pois.

Mitä boke tarkoittaa?

Boke usein käsitetään kuvan taustalla näkyvänä sumennuksena. Kaunis kuvahan perinteisesti koostuu tarkkana näkyvästä kohteesta, sekä ”kankaasta” jolle kohde on kuvattu. Boke on siis tämä utuinen, sumea osa. Se ”hämyinen tausta”. Se kangas. Se voi koostua myös valoista, väreistä, palloista, tähdistä – riippuen taustasta ja objektiivin suljinlehtien muodosta.

Boke voi kuitenkin sijaita myös kuvan etualalla, jopa peittäen itse kohdetta hieman. Näin ollen tarkempi ja oikeampi termi kuuluu: boke on kuvan syväterävyysalueen ulkopuolinen, sumea osa. Ei siis vain taustalla, vaan tarkennetun kohteen ulkopuolella.

Ei tietääkseni ole ehdotonta metrimittaa tai ainutta oikeaa tapaa tuottaa boke, vaan kaunis boke on lopulta henkilökohtainen valinta. Tiettyä totuutta boken ideassa kuitenkin on, sillä kauniisti väritetty sumennettu ”taustakangas” valokuvan kohteen takana ja ympärillä tekee kohteesta tietyllä tapaa erityisen. Se vangitsee katsojan katseen. Jos kuva on läpeensä tarkka niin etualalta kuin kaukaa takaakin, jää katse helposti harhailemaan yksityiskohtiin kiinnittymättä mihinkään. Filmipokkarilla ikuistetut hetket lapsuudesta nousevat ensimmäisenä mieleen. Tai nykyään ehkä meitsietikun kanssa otetut kännykkäkamerakuvat. Meitsietikulla tarkoitan toki selfietikkua. Laaja syväterävyysalue tekee kuvasta helposti myös hieman tasaisen. Ikään kuin hieman littanan.

Toki näillekin kuville on tarkoituksensa, eikä kaunis boke tee kenestäkään vielä valokuvaajaa. Se saattaa tehdä toki kauniin kuvan, mutta tilanteessa jossa boke on enemmän häiriöksi kuin etu, ei sitä kannata välttämättä yrittää hakea. Bokea ei siis missään nimessä tarvitse yrittää tunkea jokaiseen kuvaan.

Maisemakuvissahan bokea nähdään jo huomattavasti makro- tai henkilökuvia vähemmän, eikä tämä laimenna kuvan vaikuttavuutta lainkaan.

Mistä boke muodostuu?

Kysymykseen on mahdoton vastata tuollaisenaan. Boken saa rakennettua (eli se voi muodostua) pitkälti aivan mistä vain. Se voi koostua jouluvaloista naapurin mummoon tai ruohonkorteen. Kuinka sen sijaan voit vaikuttaa bokeen, muodostuu kourallisesta tekijöitä. Yleisesti puhuttuna kolmesta. Ne ovat objektiivin polttoväli, aukko, sekä kuvausetäisyys. Objektiivin aukko vaikuttaa bokeen paitsi valovoimaisuutensa, myös objektiiviin aukon himmennlehtien muodon avulla.

Niin siis mitenkä oli? Hyvä kysymys. Kameroissa ja objektiiveissa kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten asian selvittäminen helppotajuisesti on minulle vielä vaikeaa. Oppimatkalla vasta kuitenkin ollaan, muistathan. Kokeilen kuitenkin.

Valokuvaamisessa on kyse valosta ja kuinka valo käyttäytyy. Siinä mennään herkästi optiikan fysiikan kentälle, eikä allekirjoittaneella ole tästä hatarien alkeiden irvikuvaa kummempaa tietoa, joten todenperäisten, mutta havainnollistavien esimerkkien keksiminen on hennosti ilmaistuna vaikeaa. Lupaan korjata väitteeni oikeammaksi, jos vaatimuksia ilmaantuu. Kommaa alas siis, ja anna palaa. Opeta avutonta.

Objektiivien polttoväli

Okei, aloitetaan objektiivin polttovälistä. Polttovälin voit havainnollistaa helposti muistelemalla vaikkapa ala-asteen biologiankirjaa ja silmän toimintaa. Muistatko sen biologiankirjan kuvan, missä valo tulee laajalta alalta silmään, vain kohdatakseen silmän linssin, josta valoa osoittava viivasto kapeneekin sitten kohti silmän takaosan näköhermoja? Noniin, objektiivin polttoväli on justiinsa tämä sama juttu. Biologiankirjan näköhermo olisi tuossa polttovälin polttopisteessä.

Jollet ole liki- tai kaukonäköinen, tarkentaa silmä tiettyyn polttopisteeseen hämmästyttävän tarkasti. Kamerassa voit usein säätää linssin polttopistettä objektiivin polttovälin sisällä. Huomaamattasi teet tätä myös silmilläsikin jatkuvasti. Katsoessasi tiettyä kohtaa nyt ruudulla, on muu näkökenttä sangen sumea. Etenkin syvyyssuunnassa.

Jos kameran objektiivissa on kiinteä polttoväli, eli tästä ei löydy zoom-ominaisuutta lainkaan, joudut toimimaan itse zoomina. Eli ottamaan askelia suuntaan tai toiseen. Ihan itte.

Etäisyys

Tästä pääsemme etäisyyteen. Likinäköinen ihminen tuo kirjan tai käyntikortin lähemmäs silmiään, jolloin valon polttopiste osuu näköhermoon tarkasti tietyn rivin tai kirjaimen osalta. Kaikki muu tuntuu kuitenkin sumentuvan entisestään. Voit jälleen tehdä saman myös kameralla. Mitä enemmän välimatkaa polttopisteen (eli sen tarkan kohteen) ja muun näkökentän tauhkan välillä on, sitä epätarkempaa tämä muu tauhka on.

Kuinka aukko vaikuttaa syvyysterävyyteen?

Tämän kirjoituksen loppuun saattaminen viivästyi kohtuuttomasti päästyäni yllä olevaan otsikkoon: ”kuinka aukko vaikuttaa syvyysterävyyteen?” Tiesitkö, että koko internetistä ei löydy helposti omaksuttavaa muutaman lauseen syytä sille, miksi juuri sisään tulevan valon määrää säätelevä objektiivin aukko vaikuttaa syvyysterävyyteen. Kokeile vaikka! Tähän on nyt käytetty aikaa enemmän kuin WordPressin opiskeluun.

Edes pieni valikoimani valokuvauskirjoja ei osannut vastata kysymykseen. Kaikissa valokuvausta käsittelevissä kirjoituksissa sen vain todetaan yksinkertaisesti olevan näin, mutta syitä kaipaavalle vastaus jää hämärään. Toki verkosta löytyy optiikan fysiikan kaavoja jotka otsakkeen perusteella olisivat osanneet vastata kysymykseen. Koska en kuitenkaan näitä kaavoja ymmärrä, en osaisi varmasti edes kirjata oikeaa kaavaa kirjoitukseen.

Meinasin antaa periksi ja kirjata saman kuin kaikki muutkin: ”objektiivin aukko vaikuttaa kuvan syväterävyyteen.”

Vaan kun ei. Sisäinen propellihattuni oli pärähtänyt pyörimään ja asiaan oli saatava tyydyttävämpi vastaus. Mutta yksinkertainen sellainen. Pikainen perjantai-illan kysymys luokkamme Whatsapp-kanavalle tuotti paitsi pohdintaa aiheesta, myös opettajamme mystillisen vastauksen ja kotitehtävän. Tätä kysymystä oli kysytty opettajaltamme aiemminkin – kerran. Koko hänen pitkähköllä urallaan.

Hienoa! Joku muukin on yhtä pässi kuin allekirjoittanut. Hyvässä seurassa selkeästi. Kai. Hän kuitenkin oli ottanut tuolloin tehtäväkseen selvittää asiaa, ja kysellyt asiaa kokeneilta valokuvaajilta ja saanut hieman hämmentyneitä, epävarmoja vastauksia joita itsekin olimme keskusteluun ehdottaneet.

Ehdotimme nimittäin, että johtuisiko tämä linssin tavasta taittaa valoa linssin epäselviltä reuna-alueilta polttopisteeseen. Laajalla aukolla valo tulisi kennolle tai filmille ympäristöstä tasaisemmin, ja kuva olisi kauttaaltaan tarkempi. Pienellä aukolla tarkka alue olisi pienemmältä alalta, ja ympäristöstä tuleva valo hajaantuisi linssin hajottamana sumeaksi kuvaksi.

Olimme kuulemma aivan liian hankalalla tiellä ajatuksinemme.

Opettajamme oli aiemman kysymyskierroksen yhteydessä saanut tyydyttävän vastauksen tuntemattomaksi jääneeltä fotoniikan professorilta. Saimme viikonlopun kotitehtäväksi miettiä camera obscuraa, miltä alalta pikseli muodostuu, sekä kuinka suuri on erilaisten filmien rae.

No justiinsa. Olisi vain kertonut vastauksen, eikä opastanut oppimaan.

No ei vainen, otin haasteen innolla vastaan ja mielessäni ylistin tällaista opetusmetodia. Ja jo camera obscuraa pohtiessani totesin, että eihän kuvan tuottaminen vaadikaan linssiä lainkaan! Neulansilmäkamerakin toimii ilman linssiä, ja tällä saadaan kuva kehitettyä jo paperillekin! Aukon tuottamalla terävyydellä ei siis ole mitään tekemistä linssin kanssa. Ainoastaan aukon koolla on väliä terävän kuvan saamiseksi seinälle tai neulansilmäkameran filmille.

Mitä pienempi aukko on, sitä terävämpi kuva on. Mitä suurempi aukko on, sitä valoisampi, mutta epätarkempi se on. Likinäköinen henkilö saattaa taas siristää silmiään lukiessaan pientä tekstiä, sillä vähemmän sisään tulevaa valoa tarkoittaa hieman tarkempaa kuvaa myös silmissä. Jos omaat erityisen tarkat silmät ja nyt siristelet silmiäsi, eikä maailma tarkennu lainkaan, niin katsopa vaikka kattolamppuasi. Ensin apposen avoimin silmin. Ei ole kovin terävä, tuo sinun energiansäästölamppusi, eikö? Siristä nyt hieman silmiäsi, ja alat hahmottaa sokaisevan valon takaa jopa lampun ääriviivatkin. Sama kirkkaassa auringonpaisteessa tallaillessasi. Sitä pakostakin hieman siristelee, koska maailma ympärillä sumenee valosta. Samoin pupillit pienevät automaattisesti kirkkaassa valossa pitääkseen maailman edelleen kohtuullisen tarkkana.

Tällä tavoin aukko siis vaikuttaa terävyyteen. Pieni aukko päästää vähemmän valoa kiusaamaan vastaanottavaa silmähermoa, filmiä tai kameran kennoa. Tutkimus kuitenkin jatkuu edelleen, sillä jokin tässä ei aivan vielä kohtaa mieleni perukoissa. Suuri oivalluksen askel on kuitenkin tällä saralla nyt otettu ymmärrän aukon funktiota hieman paremmin.

Ja kuinka nämä asiat vaikuttivatkaan bokeen?

Kuten sanottu, kaikki yllä olevat seikat ovat yhteydessä toisiinsa. Kaikessa on kyse valon vangitsemisesta halutulla tavalla. Voit vaikuttaa sumennukseen millä tahansa näistä keinoista, tai vaikka kaikilla yhtä aikaa. Tai siis – nämä kaikki vaikuttavat sumennukseen joka tapauksessa, halusit tai et. Kutakin osa-aluetta säätämällä sumennuksessa kuitenkin tapahtuu jotain, ja vaistomaisimman tuntemuksen syy-seuraussuhteesta saat vain kokeilemalla ja ottamalla kuvia. Kokeile vaikka seuraavaksi tuottaa eri keinoin omalla kamerallasi erilaisia boke-efektejä. Kirjoituksen alussa olevan kuvan nappasin pikaisesti vain havainnollistaakseni sumennusta. Se ei vaadi sen kummempaa työstämistä, vaan sen kokeileminen onnistuu helposti ja nopeasti keneltä vain. Alla vielä toinen hieman havainnollistava kuva erilaisesta kohteesta.

Ja hei! Jos homma valkenee sinulle, tai on joskus jo valjennut paremmin, niin huikkaa alas. Emmie tiä näistä mittään, vaan koitan vain oppia. Ja siinähän sinäkin voit tosiaan auttaa. 🙂

Kiitos!

Tykkää, tägää, julista ja juhlista:
error